Kuva-arkistojen kätköistä

Ryhdyin etsimään kuvia Pienen Kirjapuodin tähänastiselta taipaleelta. Aikamoinen urakka, ne kun eivät yllättäen ole missään loogisessa järjestyksessä tai paikassa. Mutta miten palkitsevaa on huomata, kuinka hienoja vieraita me olemme vuosien varrella saaneet! Tai olenhan sen aina tiennyt, mutta näin kun kuva toisensa jälkeen paljastaa mitä upeimpia taiteilijoita, niin nöyrän kiitollinen ja onnellinen saa olla.

         

Kunhan projekti etenee, kotisivuiltamme tulee löytymään kuvia mm. arkkipiispa Kari Mäkisen, taiteen akateemikko Hannu Mäkelän, Hannu-Pekka Björkmanin, Juha Hurmeen, Aulikki Oksasen, Kari Hotakaisen, Hannu Väisäsen, Jake Nymanin, Jarkko Niemisen ja monien muiden ikimuistoisista kirjailijavierailuista.

     

Kunnioitukseni taiteilijan työtä kohtaan lisääntyi entisestään luettuani Anna-Leena Härkösen uutuuskirjan, Valomerkin. Todennäköisesti hyvinkin omakohtainen, mutta toivottavasti sentään dramatisoitu kuvaus kirjailijan työstä oli hurja. Se, että me saamme lukea mielenkiintoisia, hyvin kirjoitettuja tarinoita, saattaa vaatia kirjailijalta tuskaa ja kärsimystä – ihan oikeasti. En taida olla ainut, joka haaveilee kirjailijan ammatista: olisipa ihanaa kirjoitella menestyskirjoja keittiön pöydän ääressä, villasukat jalassa, kahvia keitellen ja ehkä meren aaltoja katsellen. ”Valomerkin” jälkeen illuusio karisee viimeistään. Mutta olipa mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu kirja!

Kirjailijan työn tuloksista nauttijan, eli lukijan osa taitaa sittenkin olla se paras osa! Ja meitä hemmotellaan taas, nimittäin Turun Taiteiden yönä 17.8 Pienen Kirjapuodin ohjelma on aivan käsittämättömän hieno! Olen ylpeä ja onnellinen saadessani esitellä sen aivan kohta kotisivuillamme. On Petri Tamminen, Lenita Airisto, ja juuri ja juuri painosta ehtivät Selja Ahavan, Matti Röngän ja Jake Nymanin uutuudet, on Tilhiä, pajuja ja muita ja on paljon muuta ihanaa ja kiinnostavaa! Mutta ennen sitä on vielä kolme viikkoa aikaa lukea, lukea ja lukea!

Hyvää runon ja suven päivää, Eino Leinon päivää

Eino Leino on ollut minulle innoittajana lasten- ja nuorten kirjojen suurkuluttajasta aikuiseksi lukijaksi. Olen suuri fani edelleen. Hymyilevässä Apollossa, esimerkiksi, on ikiaikaiset asiat asetettu sellaiseen sananmuotoon, että aina vaan liikutun niiden äärellä.

Eino Leinon lisäksi on Veikko Huovinen ollut suuri suosikkini kotimaisista klassikoista. Niinpä olen aivan innoissani tänään, kun Leinon syntymäpäivänä WSOY julkaisee lukijoiden valitseman, numeroidun juhlapainoksen Havukka-ahon ajattelijasta. Vieläköhän koskettaa nuoruuteni rakkaus?

“Heinäkuun aamun aurinko tähtäsi ovelan näköisenä kaukaisen Mykrävuoren huipulta, erään kuusen latvasta. Soiden reunat sinersivät autereesta ja lampien pinnat liekehtivät. Kanahaukka söi viimeisen lihanmurusen tappamastaan tavinrääpäleestä Huolainlammen rannalla ja lehahti sitten lentoon. Rauhallisin siiveniskuin se huopaili vihreän metsän päällä puiden latvoja hipoen, nousi laiskannäköisenä Havukan rinnettä ylöspäin, teki pari syöksyä hätääntyneen jäniksen perään, mutta ei viitsinyt kehittää hurjempaa ajoa. Siinä se liikehti raukeasti höyhenpukuaan oikoessaan ja herpaantui sitten liikkumattomana istumaan ja tuijottamaan. Oli tulossa hellepäivä, ilmassa oli kaukaisen kulon tunkkainen haju. Haukka aukaisi nokkansa ja läähätti muutaman kerran kupeet heilahdellen.”

Näin alkaa Havukka-ahon ajattelija, ja kohta jo päästään tutustumaan Konsta Pylkkäseen, ja siitä tarina lähtee kehittymään. Kirjan ensipainos on vuodelta 1942, mutta teksti on täysin ajankohtainen tänä päivänä luonnon kunnioittamisen ja suojelemisen teemalla. Viipyilevä tempo ja hiljainen, lämmin huumori luovat vastapainoa kiireen kuluttamille, valmiiksi käsikirjoitettujen ja naurettujen ohjelmien kyllästyttämille meille.

Voin jo kuulla, kuinka Havukka-ahoa luetaan ääneen Pienessä Kirjapuodissa syksyn pimenevässä illassa. Tämä on lupaus: aloitamme lukuillat! Olen tästä haaveillut nyt kymmenen vuotta, joten nyt on aika. Kerran kuussa kokoonnumme meille kuulemaan ääneenluentaa. Lukijat julkistetaan myöhemmin. Ehkä jaksamme tunnin kerrallaan, pienen virvokkeen äärellä, pientä pääsymaksua vastaan kuunnella hyvin luettua kiinnostavaa tekstiä. Näin vietetään iltoja keski-Euroopassa ja kohta jo Suomen Turussa.

Mutta nyt emme mieti syksyä vaan odotamme kesää. Ehkä se alkaa jo tänään, Runon ja suven päivänä, Eino Leinon syntymän päivänä.

Ihania lukuhetkiä kaikille!

Katri

Kauppiaan kesälukemiset

Nyt on hyvä laittaa kesän kirja-asiat kuntoon. Saa valikoida itselle parasta luettavaa sekä miettiä tulijaisia ja kesällä juhlivia.

Omiksi kesäkirjoikseni olen valinnut kuusi kirjaa, joista osan olen jo ehtinyt lukeakin. Alastalon salia luen nyt yhdeksättä vuotta. Nautin todella tekstin rytmistä ja tunnelmasta, mutta liuta käsittämättömiä sanoja peräjälkeen hyydyttää lukemisen innon ajoittain. Sivulta 286 alkoi tarina vetää ja suorastaan koukutuin. Luen aina iltaisin ennen nukkumaan menoa, joka ilta, muuten uni ei tule. Olen hidas lukija, joten saatan viihtyä saman kirjan parissa muutaman viikon. Kun edellinen kirja loppuu, ei tunnu hyvältä siirtyä suoraan uuteen. Niinpä tässä välissä palaan muutamaksi illaksi vanhaan kunnon Alastaloon.

Uutuuskirjoista Elena Ferranten Uuden nimen tarina (jatkoa Loistavalle ystävälle) oli aivan huikea lukukokemus! Ferrante onnistuu kuvaamaan tyttöjen ja naisten elämää ja ystävyyttä niin osuvasti, että mietin, onko hän löytänyt ystävyydestä arkkityypit, joihin jokainen nainen pystyy samaistumaan. Itse ainakin peilasin koko ajan omaa elämääni Elenan ja Lilan vaiheisiin ja sain siitä lohtua ja ymmärrystä. Hän kuvaa asioita omaan makuuni vähän liiankin yksityiskohtaisesti, mutta tässä se toimii, sillä lukiessa tulee jännästi välillä tunne kuin olisi mukana tyttöjen elämässä yhtenä henkilönä.

 

Kesädekkariksi mökkilaiturille mukaan lähtee Håkan Nesserin Taivas Lontoon yllä. Olen lukenut Nesseriä paljon ja tykännyt kovasti. Hän kirjoittaa hyvin, tarinoissa on paljon tasoja ja sisältöä, ja kyllä niissä jännitystäkin riittää, vaan ei niinkään kaiken maailman eritteiden analysointia. Tämä kirja on nyt itsenäinen teos, ei Barbarotti- tai Van Veeteeren -sarjaa. Ai niin, kyllähän uusin Fred Vargas tulee luettavaksi myös, se on se seitsemäs kesäkirjani! Hänen hyvin kirjalliset, epätyypilliset dekkarit sijoittuvat Pariisiin tai sen liepeille.

 

Kristiina Vuoren uusin kirja Filippa sijoittuu pääosin Yläneen ja Kuitian kartanoihin. Päähenkilö Filippa on pahamaineisen Klaus Flemingin sisko ja joutuu elämään tämän käskyvallan alla. Kristiina Vuori kuvaa tarkasti historiaa ja luo erittäin kiinnostavan ajankuvan. Olen ollut hyvin ennakkoluuloinen, mutta turhaan. Kirjassa pitäydytään faktoissa, ja jos sellaista ei ole olemassa juuri kyseisen perheen tarinassa, hän kuvaa sen ajan tapakulttuuria yleensä. Turun Sanomissakin kirja sai todella hyvän arvion, sanoin kuin Kristiinan edellinen, Kaarnatuulet, josta myös pidin kovasti.

Paul Austerin uutuudelta odotan paljon. Kaikki hänen kaikki kirjansa eivät ole ollenkaan täysosumia, mutta tilastollisestikin nyt olisi sellaisen vuoro. Ainakin Hesari oli antanut kovin myönteisen arvion. Steinbeck on yksi suosikkikirjailijoitani ja parhaimmillaan Auster jatkaa perinnettä näennäisen kepeästä tekstin tuottamisesta.  Uusin kirjansa on nimeltään 4321, sivuja 1141!

Kirsikkana juhannuskakun päällä on ihana iki-klassikko Montgomeryn Sininen linna! Se, joka on rakastanut Anna-kirjoja ja Runotyttöjä ei voi olla hurmaantumatta tähän! Oman kappaleeni olen saanut äidiltäni, joka oli kirjakaupassa töissä. Olin lukioikäinen silloin. Löysin kirjan muutama vuosi sitten eräänä masentavana sunnuntaipäivänä, mutta kylläpä maailma muuttui kirjaa lukiessa. Se oli niin voimaannuttava ja hieno! Ja mikä parasta, Karisto otti siitä uuden painoksen, joten saan jakaa tätä onnea ja ihanuutta eteenpäin.

Lämpimiä kesäpäiviä ja ihania lukuhetkiä Pienestä Kirjapuodista toivotellen Katri.

Ps. löysimme kesäksi myös herkulliset Kuusankosken käsintehdyt lakritsi-suklaat. Makuina mm. valkosuklaa-vadelma -ja maitosuklaa-salmiakkilakritsa. Tulkaa maistamaan! 🙂