Eino Leino on ollut minulle innoittajana lasten- ja nuorten kirjojen suurkuluttajasta aikuiseksi lukijaksi. Olen suuri fani edelleen. Hymyilevässä Apollossa, esimerkiksi, on ikiaikaiset asiat asetettu sellaiseen sananmuotoon, että aina vaan liikutun niiden äärellä.
Eino Leinon lisäksi on Veikko Huovinen ollut suuri suosikkini kotimaisista klassikoista. Niinpä olen aivan innoissani tänään, kun Leinon syntymäpäivänä WSOY julkaisee lukijoiden valitseman, numeroidun juhlapainoksen Havukka-ahon ajattelijasta. Vieläköhän koskettaa nuoruuteni rakkaus?
“Heinäkuun aamun aurinko tähtäsi ovelan näköisenä kaukaisen Mykrävuoren huipulta, erään kuusen latvasta. Soiden reunat sinersivät autereesta ja lampien pinnat liekehtivät. Kanahaukka söi viimeisen lihanmurusen tappamastaan tavinrääpäleestä Huolainlammen rannalla ja lehahti sitten lentoon. Rauhallisin siiveniskuin se huopaili vihreän metsän päällä puiden latvoja hipoen, nousi laiskannäköisenä Havukan rinnettä ylöspäin, teki pari syöksyä hätääntyneen jäniksen perään, mutta ei viitsinyt kehittää hurjempaa ajoa. Siinä se liikehti raukeasti höyhenpukuaan oikoessaan ja herpaantui sitten liikkumattomana istumaan ja tuijottamaan. Oli tulossa hellepäivä, ilmassa oli kaukaisen kulon tunkkainen haju. Haukka aukaisi nokkansa ja läähätti muutaman kerran kupeet heilahdellen.”
Näin alkaa Havukka-ahon ajattelija, ja kohta jo päästään tutustumaan Konsta Pylkkäseen, ja siitä tarina lähtee kehittymään. Kirjan ensipainos on vuodelta 1942, mutta teksti on täysin ajankohtainen tänä päivänä luonnon kunnioittamisen ja suojelemisen teemalla. Viipyilevä tempo ja hiljainen, lämmin huumori luovat vastapainoa kiireen kuluttamille, valmiiksi käsikirjoitettujen ja naurettujen ohjelmien kyllästyttämille meille.
Voin jo kuulla, kuinka Havukka-ahoa luetaan ääneen Pienessä Kirjapuodissa syksyn pimenevässä illassa. Tämä on lupaus: aloitamme lukuillat! Olen tästä haaveillut nyt kymmenen vuotta, joten nyt on aika. Kerran kuussa kokoonnumme meille kuulemaan ääneenluentaa. Lukijat julkistetaan myöhemmin. Ehkä jaksamme tunnin kerrallaan, pienen virvokkeen äärellä, pientä pääsymaksua vastaan kuunnella hyvin luettua kiinnostavaa tekstiä. Näin vietetään iltoja keski-Euroopassa ja kohta jo Suomen Turussa.
Mutta nyt emme mieti syksyä vaan odotamme kesää. Ehkä se alkaa jo tänään, Runon ja suven päivänä, Eino Leinon syntymän päivänä.
Ihania lukuhetkiä kaikille!
Katri
